Eliöyhteisö muodostuu alueella elävistä populaatioista. Eliöyhteisön sisällä populaatiot ovat erilaisissa vuorovaikutuksissa toistensa kanssa. Vuorovaikutus voi olla esimerkiksi molempia osapuolia hyödyttävää tai toiselle osapuolelle haitallista. Koska alue ei pysty elättämään loputtomiin kasvavia populaatioita, syntyy resursseista kilpailua. Kasvien välinen kilpailu näkyy esimerkiksi metsän sukkessiokehityksessä, jolloin toiset lajit syrjäyttävät toiset ja toiset lajit kuolevat alueelta. Suomalaisessa kangasmetsässä varjoa suosivat lajit päihittävät yleensä valoa suosivat lajit. Niinpä luonnonvaraisissa metsissä kuusi on usein kliimaksivaiheen pääpuulaji. Mänty voittaa kilpailun vain kuivilla karukkokankailla, jossa kuusi ei saa riittävästi vettä ja ravinteita. Metsätyypeistä voit lukea lisää täältä.

Eläimillä lajien välistä kilpailua esiintyy useimmiten kilpailuna ravinnosta ja pesäpaikoista. Eläimet pyrkivät kuitenkin välttämään kilpailua, koska se kuluttaa molempien lajien voimia. Niinpä eläimet ovat erikoistuneet erilaisiin ekologisiin lokeroihin välttääkseen kilpailua. Jos kahdella lajilla esiintyy kilpailua esimerkiksi ravinnosta  uuden lajin levittäytyessä alueelle, tehokkaammin lisääntyvä laji syrjäyttää heikommin pärjäävän lajin. Syrjäytetty laji joutuu joko sopeutumaan uuteen ravintoon tai muuttamaan muualle etsiessään ravintoa. Lajien välisestä kilpailusta on myös hyötyä lajien evoluutiolle, koska erikoistuessaan erilaiseen ravintoon, laji ottaa käyttöönsä uuden ekologisen lokeron. Uudenlainen ravinto voi johtaa myös rakenteellisiin muutoksiin, esim. lintujen nokan rakenteissa. Näin laji sopeutuu muuttuviin ympäristöoloihin ja siitä voi kehittyä oma alalaji tai kokonaan uusi laji.

Luontodokumentissa seepravasan kimppuun hyökkäävä leijonan näkeminen puistattaa monia katsojia. Kyseessä on kuitenkin luonnon yksi tavanomaisimmista tilanteista. Peto saalistaa ravinnokseen ja se ottaa kiinni, niitä joita se saa helpoimmin. Uhriksi valikoituu useimmiten populaation heikoimpia, sairaimpia tai muuten huonokuntoisimpia yksilöitä. Näin saalistus vaikuttaa positiivisesti saaliseläinpopulaation tilaan. Luonnonvalinnan myötä saalispopulaatiolle voi kehittyä parempi suojaväri tai se oppii puolustautumaan petoja vastaan jollain muulla tavoin. Täältä voit lukea täpläperhosen puolustusmekanismeista. Myös kasvit puolustautuvat kasvinsyöjiä (jotka nekin siis ovat tässä mielessä petoja) eli laiduntajia vastaan esim. myrkyllisten yhdisteiden, pahanmakuisten kasvinosien avulla. Lue lisää peto-saalissuhteesta täältä.

Tutustu muihin lajienvälisiin suhteisiin annettujen aineistojen ja linkkien avulla ja tee aiheesta oppimispäiväkirjaan kattavat muistiinpanot. Katso myös annetut dokumentit ja vastaa kysymyksiin.

Viimeksi muutettu: keskiviikko 13. marraskuu 2019, 19.32