Happamoituminen
Happamoituminen
Happamoituminen
Fossiilisten polttoaineiden käytön myötä ilmakehään vapautuu typen ja rikin oksideita, jotka reagoidessaan sadeveden kanssa muodostavat happamia yhdisteitä. Sateen mukana nämä yhdisteet päätyvät vesistöihin ja maaperään. Happamoitumisen vaikutuksesta luonnon puskurikyky happamia sateita vastaan heikentyy. Happamoitumisen vaikutukset näkyvät luonnossa mm. havupuiden harsuuntumisena, maaperän laadun heikentymisenä ja kasvien kasvun heikentymisenä. Happamoituminen on parantuneiden savukaasujen puhdistusmenetelmien sekä vähärikkisten polttoaineiden käytön myötä onneksi vähentynyt. Happamoitumisen vaikutuksia on Suomessa nähtävissä selvimmin päästölähteiden läheisyydessä.
Suomalainen luonto on herkkää happamoitumiselle, koska maaperän luontainen puskurikyky on valmiiksi heikompaa kuin esimerkiksi keskisessä Euroopassa. Kallioperämme on luontaisesti hapanta ja havunneulasten hajotessa viileässä ilmastossa, muodostuu humushappoja. Humushapot laskevat maaperän pH:ta ja liuetessaan sadeveteen ne myös valuvat vesien mukana myös vesistöihin. Niinpä pienet metsälammet ja muut pienvedet ovat herkkiä happamoitumiselle.
Lisätietoa happamoitumiseen:
Happamoituminen ja metsät- LUKE
Happamoituminen kemian näkökulmasta
Ympäristön tilaa ja siinä tapahtuvia muutoksia seurataan nk. bioindikaattoritutkimuksilla.
Männynrunkojäkälä- ja neulasvuosikertakartoitus Savonlinnassa